Uusi maailma, uudet mahdollisuudet

Runsas vuosi sitten St1:n pääkonttori muutti Helsingin Pasilaan loistavien liikenneyhteyksien poikkileikkaukseen. Mahtava juttu, ajattelin. Voin luopua yksityisautoilusta ja taittaa työmatkat bussilla tai junalla. Näin teinkin, kunnes tuli korona. Matkanteko – sikäli kun sitä etätöiden vuoksi edes tarvittiin – jatkui autolla.

Hyviä päätöksiä tehdään jatkuvasti ja näin pitääkin. Sitten kun olosuhteet muuttuvat, päätöksestä voi joutua luopumaan. Mutta aina voi tilalle keksiä jotakin korvaavaa – koska kaikkea ei voi eikä ennätä tehdä.

Näin on myös ilmastoasioissa. Lehdistö maalaa uhkakuvia sulavista napajäistä ja ilmaston lämpiämisestä, minkä ansiosta maapallon vesikierrot ja ilmakehän luontainen koostumus häiriintyvät. Varsinkin nuoret, joilla ei vielä ole karttunut elämänkokemusta, potevat ilmastoahdistusta. Vanhempia taasen huolettaa nuorten selviäminen maailmassa, jossa kaikki tuntuu muuttuneen epävarmaksi.

Eipä tässä taida hyvillä päätöksillä olla mitään merkitystä, ainakaan yksilötasolla. Vai onko?

Kehottaisin miettimään muutamaa asiaa. Ensinnäkin, ilmastonmuutosta hidastavat ratkaisut ovat pitkälti yritysten käsissä. Kehitetään synteettisiä polttoaineita power-to-x-teknologialla, uusiutuvia polttonesteitä ja biokaasua esimerkiksi liikenteen käyttöön. Etsitään keinoja hiilidioksidin talteenottoon ilmakehästä, jossa sitä vuosien polttamisen jäljiltä on aivan liikaa.

Yhteyttäminen on luonnon oma ratkaisu hiilidioksidin talteenotossa. Esimerkiksi metsittäminen ja metsien suojelu auttaa luontoa parempaan hiilikiertoon. Kaikki tämä kehitystyö vaatii rahaa. Hiilipörssi olisi ratkaisu ohjaamaan varoja uusiutuvan energian kehityshankkeisiin. Hiilidioksidia taivaalle vapauttavat maksaisivat hiilen päästövirroistaan. Ilmakehästä hiilidioksidia poistaville puolestaan maksettaisiin hiilen nieluvirroista.

Toiseksi, muutos on ihmiskuntaa ja maapalloa koskevissa asioissa hidasta. Ilmastonmuutoksen vauhtia voidaan hidastaa, ja ehkä suunta voidaan kääntää, mutta aikajana on kymmenissä vuosissa. Ja kymmenessä vuodessa ennätetään keksiä entistä fiksumpia energianlähteitä sekä varastointitapoja.

Kolmanneksi, itsellensä pitää olla armollinen. Tekee sen, mikä omaan tilanteeseen ja varsinkin kukkaroon sopii. Jos esimerkiksi öljylämmitys on vanhaan omakotitaloon edullisin ja asukkailleen helpoin lämmitysmuoto, sitten pitää lämmittää öljyllä. Vastapainoksi voi sitten vaikka laittaa muutamia euroja kuukaudessa hyväntekeväisyyteen tai ryhtyä kierrättämään entistä huolellisemmin.

Tai ryhtyä pyöräilemään töihin?

Laura Lampola,
Johtaja, Asiakkuus ja yritysmyynti,
St1

Julkaistu Lämmöllä-lehdessä 1/2021.